Uudenkaupungin Korihait

9. Huhtikuuta 2010

Flash Back 10.4.1990

Tänään lauantaina tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta Uudenkaupungin toistaiseksi ainoasta miesten koripalloilun Suomen mestaruudesta. Tuona huhtikuisena pääsiäisviikon tiistai-iltana koko Uusikaupunki oli vetäytynyt joko Pohitullin halliin, TV:n taikka paikallisradio Majakan ääreen seuraamaan unelman toteutumista.

Pohitullin hallin numeropaikat oli myyty hyvissä ajoin jo edellisviikolla UU:n tasoistettua finaalivoitot kotona. Sunnuntaina Kotkasta haettu historiallinen, kaikkien aikojen toinen, voitto nosti Uudessakaupungissa mestaruushuuman taivaisiin ja koko tiistai oli Uudessakaupungissa lähes käsinkosketeltavan jännittynyt. Kaikkiaan Pohitulliin ahtautui tuona iltana arviolta 2200-2500 henkeä.

Ottelun viimeiset liput revittiin myyntipisteistä iltapäivän aikana ja halliin pääsi sisälle joko lipulla taikka seurakortilla. Sellaisella nykyinen Päähaikin, silloin 17-vuotias lukiolainen, saapui halliin 1h 45minuuttia ennen ottelun alkua eli kello 16.15. Onneksi kaveri oli pitänyt paikkaa piippuhyllyllä, sillä halli oli käytännössä katsoen jo tuolloin ääriään myöten täynnä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika viritteli mestaruustunnelmia kattoon. Kotijoukkue johti puoliajalla 17 pistettä ja ruotsalaista saunaa lämpötilaltaan muistuttanutta hallia tuuleteltiin availemalla isoja ovia.

Toiselle puoliajalle kentälle saapui kuitenkin veitsi kurkulla pelannut KTP, joka 200-300 päisen huutosakkinsa johdolla ajoi eron kiinni. Aivan peliajan lopulla UU:lla oli sisäänheitto omalta puolustusalueelta, riskisyöttö meni kuitenkin suoraan päädystä ohi ja KTP sai sisään heiton. Sillä kertaa Donald Pettiesin heitto meni ohi ja edessä oli jatkoaika.

Jatkoajalla kotkalaisten turmioksi tuli virheet. Niin Larry Pounds, Pertti Marttila kuin Jarkko Tuomalakin joutuivat vuorollaan suihkuun viidestä virheestä. Siitä huolimatta KTP taisteli ja vasta viimeisten sekuntien aikana UU:n kahden takamiehen, Erkki Saariston ja Jerry Leen, pallovarmuus ratkaisi mestaruuden Uuteenkaupunkiin.

Ottelun jälkeen kenttä täyttyi Juhani Valon estokuulutuksista huolimatta yleisöstä ja mitalien jaon jälkeen kaupungin keskusta oli kuin Italiassa Seria A:n mestaruusjuhlissa: ravintolat täynnä juhlivia ihmisiä ja jatkuva autojono kiersi toria torvet soiden ja liput liehuen.

Monien yhä peleissä käyvien huulilla on yhä sama kysymys: olitko sinä iltana Pohitullissa? Moni oli ja ne ketkä eivät olleet, muistelevat yhä missä ovat peliä seuranneet. Kuka katsoi työmatkalla hotellihuoneessa, kuka kuunteli radiosta työpaikallaan ja kuka missäkin.

Osuvaa ottelun yhteiskunnalliselle merkitykselle oli se, että kun mestaruusjoukkue kokoontui 10-vuotisjuhlien merkeissä helmikuussa 2000 pelaamaan kyseisen vuoden liigajoukkuetta vastaan, saapui joukkueen otteita Pohitulliin seuraamaan käsittämättömät 1942 katsojaa. Tuo hyväntekeväisyysottelu päättyi sattumalta samoihin lukemiin, UU:n 108-102 voittoon, kuin 10 vuotta aiemminkin.

Ilta jota emme unohda, oli enemmän kuin osuva otsikko tuolle kenties yhdelle Suomen koripallohistorian kaikkien aikojen hienoimmista finaaliotteluista ja klassikoksi nostettavan ottelusarjan päätöspelille.

20-vuotisjuhlien kunniaksi tarjoamme muutamia kuvia ottelusta sekä ennen julkaisemattoman videomateriaalin pelin ratkaisuhetkistä sekä juhlahumusta Pohitullin illassa.

UU voittaa Kultaa!

Voittojuhlat Pohitullissa