Voittojen riemua ei ole Pohitullin Uusikaupunki 400 -areenalla koettu kovin runsaasti tänä vuonna, vaikka voittoja on toki napsittu muutama viime kautta enemmän. Riemastuttavasti hailauma venyi kuitenkin juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa kauden seitsemänteen ja tärkeimpään voittoonsa.

Nyt ero pahimpaan kilpailijaan sarjan tyvessä venyi kahden voiton mittaiseksi, sillä Lapuan Korikobrien tulisi voittaa lopuista peleistä kaksi noustakseen Korihaiden ohi. Siksi kyseessä oli klassinen niin sanottu neljän pisteen voitto.

Mikä parasta, nyt kun karsijan peikko alkaa olla selätetty, niin voidaan luoda katsetta tulevaan kauteen. Psykologisesti voiton arvo on suuri, koska joukkue osoitti nyt pystyvänsä voittoon tiukassa paikassa. Saattaa myös olla, että nyt ensi kauden joukkueen rakentaminen aikaistuu ja helpottuu merkittävällä tavalla.

Pelejä on kuitenkin Korisliigassa jäljellä vielä joitakin, Korihailla ja Kobrilla kummallakin tasan viisi. Kummankaan loppukauden otteluohjelma ei ole lainkaan helpoimmasta päästä.

Korikobriin siirtoikkunan viime hetkillä palannut laituri Maurice Creek, jolla on sattumoisin myös joukkueensa paras pistekeskiarvo (19,2), ei pelannut Uudessakaupungissa. Viidestä jenkistä yhden tuli olla lepovuorossa. Sen sijaan Lapua lähti matsiin kahden sentterin eli Jordan Richardin ja Christopher Ortizin turvin käyttääkseen kokoaan hyväksi pienempää Korihaita vastaan.

Hitaasti käyntiin päässeet lapualaiset saivat heti ottelun alussa esimakua hairyhmän asenteesta ja voitontahdosta. Matthew Gibsonin johtama, Kevin Bracy-Davisin ja Sean O’Brienin sekä Markus Moleniuksen ja Teemu Sulosen muodostama viisikko sai peliin kohtalaisen lähdön.

Molenius ja Gibson rikkoivat koreillaan kuparisen. Pelin pitkään aikaan ainut kolmonen tuli ajassa 2:22 Nick Kelloggin käsistä.

Kevin-show nähtiin kolmen ja neljän minuutin välissä. Bracy-Davis heitti ohi, mutta poimi levypallon vieden sen koriin. Seuraavaksi hän heitteli hypärin Marius van Andringan syötöstä. Kun hän vielä minuutin viimeisillä sekunneilla riisti ja teki lay-upin, tehokas kuuden pisteen jakso oli nostanut isännät johtoon numeroissa 12 − 9.

Komeaa lay-upin liikettään esitteli myös Mikael Herbert ennen kuin viisi minuuttia tuli täyteen. Tiukasti puolustamaan pyrkineille Korihaille rapisi joitakin virheitä, mutta pallo meni pussiin tiuhaan. Lapua sai avausneljännekseen yhteensä 12 vapaaheittoa, joista koriin saatiin seitsemän heittoa.

Lapuan puolelta peliaikaa sai jo kuuden minuutin puolella 16-vuotias seuran oma kasvatti ja takamies Perttu Blomgren, joka vietti kentällä pelissä noin 14,5 minuuttia.

Erän viimeisen sekunnin Gibsonin hyppyheiton myötä ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät kotijoukkueelle 24 − 16.

Joukkuettaan reppuselässä pitänyt takamies Stephen Croone teki tip-inin toisen jakson avausminuutin loppupuolella. Kun myös Kellogg teki yhden ja Ortiz kaksi helpohkoa lay-upia ajassa 12:05 lapualaiset olivat luikerrelleet jo kahden pisteen päähän lukemissa 26 − 24. Kun hetkeä myöhemmin Croone vei pohjanmaalaiset johtoon, oli aika pitää tuumaustauko.

Palloa ei yksinkertaisesti saatu koriin kakkosista eikä varsinkaan kolmosista, vaikka hyviä tekopaikkoja siunaantui ajoittain. Gibson katkaisi reilun kahden minuutin kuivakauden ajassa 13:16 tuoden Korihaiden itseluottamuksen takaisin hyökkäyksessä.

Tai näin ainakin olisi voinut kuvitella. Korinteossa lähes minuuttia myöhemmin onnistui kuitenkin ensiksi Ortiz donkillaan. Korihaiden seuraavaa koria saatiin odotella taas 2,5 minuuttia, kunnes Funderburk ajassa 15:42 laittoi toisen vapaaheitoistaan sisään. Onneksi Lapualla ei juuri sen paremmin mennyt.

Hailauma oli ollut jo viiden pisteen tappioasemassa, kunnes päältä 17 minuutin van Andringa kakkosellaan ja sitten Molenius kolmosellaan toivot pelin tasoihin 36 pisteeseen. No, Kelloggin lay-upilla lapualaiset pääsivät lopulta lähtemään johtajina pitkälle tauolle.

Puoliaikaa kahviteltiin numeroissa 38 − 40. Pelistä oli lupa odottaa jännittävän tasaista, kunhan kolmannen jakson kriisiä ei koettaisi.

Puoliajan tilastot olivat tasaisia, levypallot 19 − 20 ja syötöt 8 − 7. Sen sijaan menetyksiä Kobrille oli tullut jo 10, Korihaille niitä kirjattiin 5.

Mainittakoon myös, että 20 minuutin kohdalla Korihaiden penkiltä oli irronnut 15 pistettä, kun kapeamman rosterin Kobrilta tulosta oli penkkipuolelta tullut vain kahden pisteen verran.

Kakkosissa Kobrat oli ollut viisi yksikköä parempi osuen 65 prosenttisesti. Korihait oli taas saanut neljä kakkosta enemmän koriin. Kolmosilla ei kumpikaan juhlinut, Lapuan tarkkuus oli 1/8 ja Korihaiden 1/15.

Korihaiden parhaat pisteissä olivat 8 pisteen Bracy-Davis ja 7 pisteen Funderburk ja Molenius. Kobrien parhaat taas olivat Kellogg (12), Croone (11) ja Ortiz (9).

Pukukopista kentälle palatessa jännitettiin, miten Korihait välttäisi kauden mittaan surmanloukuksi muodostuneen kolmannen jakson kirouksen. Nyt selkärangan katkeamiseen kolmannen erän alussa ei olisi varaa.

Tämän myös Damion Dantzler ja Petri Helminen joukkueineen olivat tiedostaneet. Ja tekeminen kentällä oli sen näköistä.

Erän ensimmäisessä haihyökkäyksessä Bracy-Davis teki Sean O’Brienin syötöstä kahden pisteen hyppyheiton. Vielä tässä vaiheessa O’Brien itse ei ollut tehnyt yhtään pistettä, joten hänelle niin tyypillistä varmaotteisuutta ei oltu nähty korintekopuolella, vaikka levypalloissa hänen panoksensa oli arvokas.

Minuutti edellisen jälkeen urheilullinen Bracy-Davis teki joukkueelleen korinalusnostollaan kaksi pojoa. Näin avauspuolikkaalla jo noin 11 minuuttia johtanut Korihait palasi johtoon.

Kun Nick Kellogg oli onnistunut tasoittamaan pelin, isoja saappaita jalkoihinsa asetteli uusin haikala Markus “Mole” Molenius, joka kietaisi ilmavan kolmosensa pussin perukoille ajassa 21:52. Tilanteeksi tuli 45 − 42.

Kun Lapua seuraavassa hyökkäyksessään menetti pallon Croonen huonon syötön myötä Gibsonin käsiin, juoksi hyvin liikkuva Bracy-Davis Gibsonin passista lay-upin nopeana hyökkäyksenä koriin asti.

Jo kun alkoi näyttää siltä, että mitään romahdusta tai eksistentiaalista kriisiä ei nyt koettaisi, survoi Ortiz kolmosen korisukasta. Siihen lapualaisten pahin koritehtailu onneksi alkoi tyrehtyä.

Sen sijaan Korihait jatkoi aktiivista pelaamistaan, uskalsi haastaa ja ajaa korille ennakkoluulottomasti. Tästä taidonnäytettä tarjoili Teemu Sulonen. Mole repäisi jälleen kolkin sukan perukoille ajassa 24:11 vieden haipoppoon seitsemän pisteen johtoon.

Tiiviillä kahdeksikolla pelannut Korikobrat ei ollut saanut palloa koriin yli puoleentoista minuuttiin, kun pohjanmaalaisten valmennuskaksikko pyysi aikalisän.

Tässä kohtaa oli taas 206-senttisen Jordan Richardin vuoro mennä vaihtoon, kun hänen tilalleen kutsuttiin ex-hai Panu Peltokangas. Richard ei juuri scorannut, ei juuri puolustanut eikä hänen asenteensa muutenkaan ollut kunnossa. Edes levypalloja ei tullut illan neljää enempää. Kaverin plus-miinus-lukema oli myös kentän heikoin (- 14), joten isommalla joukkueella pelaaminen ei Richardin kohdalla näyttäytynyt oikealta vaihtoehdolta nopeamman ja pienemmän haiparven pelin murtamiseksi.

Toinen lapualaisten Turjan veljeksistä eli Jussi Turja heitti ryhmälleen kolmosen päältä 24 minuutin, mutta se ei aiheuttanut toivottua ryntäystä tasoihin ja ohi.

Korihait oli läpi erän terävämpi, voitti kaksinkamppailut, pelasi sydämellä ja näytti asennetta kummassakin päässä kenttää. Malliesimerkin tästä tekemisestä tarjoili jakson energisin eli Molenius hakemalla riiston ja donkkaamalla sukan pullolleen ajassa 26:23.

Kun peliä oli takana lähes 28 minuuttia myös kauden varmin jenkkihai O’Brien sai tuntuman korin tekemiseen kahdella lay-upilla.  Kuin silauksena illan parhaalle ja usein niin ratkaisevalle kolmannelle jaksolle edelleen heittonsa kanssa tuskaillut Marius van Andringa näytti, että huononakin päivänä hyvä heittäjä onnistuu ainakin yhdessä kolmosessa. Näin kolmas kymmenminuuttinen merkittiin Korihaille 25 − 13.

Koripallo on ajoituksesta riippuva peli. Kaikki olisi voinut olla toisin jos lähes samoin numeroin toisen jakson voittanut Kobrat olisikin voittanut kolmannen jakson, jolla on pelin kannalta tärkeämpi psykologinen merkitys.

Neljännestä jaksosta tulikin sitten illan koririkkain vaihe, jossa kummatkin tehtailivat yli 30 pistettä. Korihait piti kiinni omastaan, vaikka lapualaiset tulivat jo erän alussa Richardin kahdella ja Croonen neljällä pisteellä aivan iskuetäisyydelle tilanteeseen 63 − 59.

Tähän saumaan illan ensimmäiseen hyväksi laskettuun kolmoskaareensa leijaili herra Funderburk. Ison kolmosen jälkeen korintekoon taipuivat myös Bracy-Davis ja Gibson, jotka näyttivät voittoa haluavalle joukkueelleen tekemisen mallia. Näin ajassa 32:48 ero oli jälleen 11 pistettä Pohitullin suuntaan.

Lapua ei saanut enää kiriä aikaiseksi play off -tunnelmaa sisältäneessä jumbofinaalissa. Lopullisesti peli alkoi ratketa, kun Gibson juoksi lay-upin ajassa 35:35. Lähes minuutti tämän jälkeen Kenney kiskoi vielä kolmosen ja Gibson näytti toisen kerran mallia pallon koriin kurottamisesta. Nyt tilanne olikin sitten jo ratkaisevan tuntuisesti 81 − 66.

Aikalisiä pideltiin ja vapaaheittoja heiteltiin. Se ei tilannetta muuksi muuttanut. Gibsonkin piti karibialaisen leppoisan kiihkeän temperamenttinsa jokseenkin kurissa ainakin vapaaheittoviivalla. Bracy-Davis ja Funderburk jatkoivat myös hyvää hyökkäystyöskentelyään loppuun asti tilanteessa, jossa korille oli suhteelliseen vapaa pääsy.

Van Andringa ja Sulonen tekivät illan viimeiset vaparit, kummatkin kummassakin heitossaan onnistuen. Näin loppunumeroiksi runoiltiin hien ja pallorallien voimin 94 − 85.

Erityiskiitos tulee antaa kohtuullisen runsaslukuiselle Pohitullin yleisölle hyvästä kannustuksesta tiukassa paikassa. Tämä selkeästi viritti virtaa haiden lihaksiin. Erityismaininnan ansaitsevat myös kannustuspiirustuksia pidelleet ja kimeästi vastustajan vaparit suohon kiljuneet pienet haitytöt.

Ei ole niin paljon kärsimystä ja häviämistä, etteikö siitä myös seuraisi jotain uutta ja hyvää. Joukkueen yhteishenki on pysynyt kunnossa, ja parani tiukassa paikassa. Valmentajalöytö Dantzlerin keitokset purevat kerta kerran jälkeen paremmin. Hänen opissaan jatkamista voi toivoa myös tulevalta kaudelta.

Vertailun vuoksi on myös todettava, että viime kaudella Korihait ylsi 5 voittoon ja hävisi 31 kertaa, ollen 16 pisteen erolla selkeä sarjajumbo. Nyt sarjajumboksi ei olla jäämässä ja voittosarakekin on hitusen komeampi eli voittoja on “jo” 7 ja tappioita “vain” 28. Lopuissa peleissä kohdataan vielä KTP, Vilpas ja Kataja vieraissa sekä Seagulls että Kauhajoki kotona.

Levypallokamppailu oli tänään tasaista, siitä tiukka tilastovoitto Kobrille 37 − 38. Korihait taas syötti paremmin 21 − 16. Korihait menetti 14 kertaa ja Lapua 20 kertaa.

Pelin saatossa kumpikin joukkue hukkasi kahdeksan vapaaheittoa, joita  tosin siunaantui lapualaisille viisi enemmän. Kolmosilla ei yleisöä tänään kovin paljon hemmoteltu, lapualaisille kahdeksan ja Korihaille kuusi kolmosta. Kummankin prosentit jäivät alta kolmenkymmenen Korihaiden ollessa vähän huonompi.

Kakkosissa Korihait sen sijaan oli parempi osuen 64 prosenttisesti (30/47) Kobrien 53:a vastaan (20/38). Tämä selittyy yllättävää kyllä monilla rohkeilla ajoilla, jotka toivat hailaumalle kolmen sekunnin alueelta 50 pistettä ja käärmeryhmälle 36. Nopeista hyökkäyksistä Korihait teki 16 ja Kobrat vain kaksi pistettä.

Pisteiden teossa Korihailta ratkaisijoiksi nousi neljä pelaaja: Kevin Bracy-Davis (21/4), Matthew Gibson (16/8/6 syöttöä/3 riistoa), Kenney Funderburk (16/7/4 syöttöä) ja Markus Molenius (16/1/2 riistoa).

Kobrien tehot lepäsivät lähinnä kolmen pelaajan harteilla, joista para oli Nick Kellogg (26/8/5 syöttöä). Tosin Kellogg sortui myös 9 menetykseen. Stephen Croone keräsi tehot 25/8/5 syöttöä ja Christopher Ortiz 16/9. Teholuvuissa mitattuna kentän kuninkaat olivat Croone (27) ja Gibson (26). Koko tilastokomeus on luettavissa täältä.

Lehdistötilaisuudessa Kobrien pelaaja-valmentaja Ville Turja summasi matsia hartaudella:

− Tämä oli kauden tärkein peli molemmille, sitä ei voi kieltää kukaan. Tiedettiin, että jos voitamme Korihait tarvitsee kaksi voittoa päästääkseen meidän ohi, koska koriero olisi ollut meidän puolella. Nyt kun he voittivat, niin voitot ovat 3 − 1 heille ja tarvitsemme kaksi voittoa heitä enemmän loppusarjasta päästäksemme ohi. Kaksi voittoa voisi vielä täydellisessä maailmassa ottaa, jos sattuu hyvä päivä jollekin heittäjälle.

− Peli ratkesi kolmannella jaksolla meidän huonoon hyökkäämiseen ja pallon menettämiseen sekä Korihaiden helppoihin lay-upeihin. Se on fakta. Meillä oli tänään 20 menetystä.

Otitte toisella neljänneksellä 10 − 0-runin. Mitä tapahtui Korihaiden pystyessä pysäyttämään ryntäyksenne?

− Koripallo on runien peli. Olimme takamatkalla reilusti ensimmäisellä neljänneksellä ja tämä runi tuli niin, ettemme menneet kovin monen pisteen johtoon. Siinä ei tullut sellaista päiden painumista eikä kiukkuaikalisää tarvittu vielä. Joskus tulee hyviä hetkiä, niitä tulee koripallo-ottelussa monta molemmin päin. Korihait piti päänsä hyvin tänään ja oli selkeästi parempi silloin kun peliä ratkottiin.

Oliko Korihait jossakin selkeästi parempi tai huonompi kuin odotitte?

− Ei ollut. Meidän isolle pojalle yritettiin takoa. Oli meidän valinta peluuttaa isompaa joukkuetta, kun oli pienempi joukkue vastassa. Ehkä se oli huono valinta. Nykykoripallossa usein se pienempi joukkue vie isompaa, mutta ajattelimme että sieltä tulisi parikymmentä levypalloa tänään. Meidän iso kaveri ei ollut oma itsensä tänään. Hän joutui olemaan penkilläkin paljon, kun puolustuksesta ei tullut yhtään mitään ja ohi mentiin oikealta ja vasemmalta tai heitettiin kolmosia. Olisiko Creek ollut hyvä mukana vähän puolikuntoisena ja pikkuisen loukkaantuneena, sitä on mahdoton jossitella.

Kevin Bracy-Davis kuvasi tunnelmiaan:

− Kyseessä oli iso voitto. Pidimme pelin kasassa täydet 40minuuttia. Keskittyminen tällä viikolla oli uskomatonta.

Derrick Crayton, toinen lapualaisten valmentaja, lausui matsista seuraavaa:

− He tekivät ison ryntäyksen kolmannella neljänneksellä. Meillä oli aivan liikaa menetyksiä. 20 menetyksellä on hyvin vaikea voittaa. Korihaille on annettava tunnustusta, he pelasivat aggressiivisesti puolustaen. Olisimme voineet tehdä parempaa työtä kommunikaation suhteen, mitä tulee transition-peliin ja miesvartiointiin. Olemme heittävä joukkue, joten turvaamme paljon heittäjiimme. Tänään ei ollut päivämme.

Lehdistötilaisuuden vetänyt Timo Järvinen sanoi, että nyt oli hienoa nähdä kuinka kolmas neljännes onnistui. Damion Dantzler vastasi tähän:

− Kuten sanon, tämä on prosessi. Joskus nuorilta kavereilta vie aikaa ymmärtää, mitä valmentaja yrittää saada heidät näkemään. Puoliajalla aloitin nauraen, koska toistan tavallaan itseäni taas. Tämä on meidän play offimme, emme voi mennä kentälle ja luovuttaa näitä kolmansia jaksoja tai poistumme kentältä häviäjinä. He vastasivat tähän hyvin.

− On kavereiden tehtävä hoitaa peli henkisesti ja fyysisesti kentällä, minä vain valmistan heitä siihen. Ensimmäinen neljännes oli Lapualle vaikea “bussijalkojen” takia. Tämän päivän peli ei ollut laisinkaan hyvä heittopeli kummallekaan joukkueelle. Voimme antaa siitä tunnustuksen puolustukselle. Olen ylpeä kavereistamme, tämä on askel eteenpäin.

Lehdistöstä kyseltiin mitä Markus Molenius tuo joukkueeseen?

− Markus tuo meille kovuutta. Hän ei peräänny kenestäkään koosta huolimatta. Hän ottaa kovan virheen, kun sellaista tarvitaan. Hän on upea joukkuekaveri. Hän laittoi koriin avoimet heitot, joten hän oli tärkeä meille tänä iltana.

Lapua-voittoa ei voi jäädä juhlimaan laakereilleen, seuraava peli koittaa jo tiistaina 20.3. perinteisen vastustajan KTP:n kotiluolassa Kotkassa kello 18:30 alkaen. Ottelun pariin voi tuudittautua Fanseatin taajuudella, nähdäkseen miltä Korihaiden vieraspeli näyttää. Kauden toiseksi viimeinen kotipeli Uusikaupunki 400 -areenalla otellaan Seagullsia vastaan 23.3.