Seura
UU-Korihait ry.
Mältintie 10
FIN-23500 UUSIKAUPUNKI
Tel. +358 44 567 44 24
e-mail. korihait@uusikaupunki.fi
Johtokunta/Board Management
Juhani Kluuskeri, puheenjohtaja
Mikko Frimodig, varapuheenjohtaja
Harri Lehtonen
Kari Laulajainen
Tero Kutila
Tom Westerholm, sihteeri
Liigajoukkueen johtoryhmä
Mikko Frimodig, puheenjohtaja
päävalmentaja
Tom Westerholm (seurajohtaja)
Juniorikoripallon johtoryhmä
Harri Lehtonen, puheenjohtaja
Jukka Järvinen
Päivi Miettinen
Timo Veijanen
Jorma Vaara
Seurajohtajaja/General Manager
Tom Westerholm
+358 44 567 44 24
tom.westerholm@uusikaupunki.fi
Päävalmentaja/Headcoach
Valmennuspäällikkö
Ville Vuorinen
+358 40 516 15 61
ville.vuorinen@uusikaupunki.fi
Uudenkaupungin koripallohistoria pähkinänkuoressa:
Vuonna 1974 Heikki Wala aloittaa koripalloharjoitukset.
Vuonna 1976 Paavo Koskivaara ja Heikki Tiainen tulevat Uuteenkaupunkiin.
Uudenkaupungin Urheilijat, nykyisin UU-Korihait, aloittaa Maakuntasarjassa, josta nousu Suomisarjaan keväällä 1977.
Vuonna 1978 Uudenkaupungin Urheilijat nousee ensimmäisen jenkkinsä, Herbert Wrightin, avulla 1. divisioonaan
Pohitullin palloiluhalli vihitään käyttöön 18.1.1981 ja koripallo-ottelut siirtyvät Kalannin Urheilutalolta Uudenkaupungin keskustan tuntumassa olevaan liikuntahalliin.
Nousu SM-sarjaan vuonna 1981, ensimmäinen ottelu 17.10.1981 Kotkassa KTP:tä vastaan hävitään 108-105.
Keväällä 1994 Uudenkaupungin Urheilijat lopettaa toimintansa ja joulukuussa 1993 perustettu UU-Korihait perii liigapaikan.
Huhtikuussa 1999 Uudenkaupungin Urheilijoita ja Korihaita yhtäjaksoisesti 25 vuotta luotsannut Heikki Wala siirtyy takaisin armeijan palvelukseen ja tehtävässä häntä seuraa valmennuspäällikkönä toiminut Tom Westerholm.
Menestyksen luvut:
Korisliigassa 1.037 ottelua ja 506 voittoa (ennen liigakauden 2009-2010 alkua)
Euroopan cupeissa kymmen kertaa vuosina 1985-1997: 30 ottelua ja 9 voittoa
1. divisioonan mestari 1981 ja 2003
Suomen Cupissa hopeaa 1987 ja 1995
Suomen Cupin mestaruus 1986 ja 1988
SM-pronssia 1985, 1987 ja 1992
SM-hopeaa 1995
Suomen Mestaruus 1990
Puheenjohtajat kautta aikojen (täydennetään koko ajan):
1994-96: Heikki Orpana
1996-02: Mikko Frimodig
2002-06: Lasse Vainio
2006-08: Kari Peltonen
2008- : Juhani Kluuskeri
Päävalmentajat kautta aikojen:
1974-76: Heikki Wala
1976-83: Paavo Koskivaara
1983-84: Markku Jääskeläinen (potkut jouluna '84)
1984-94: Heikki Wala (aloitti jouluna 1984)
1994-96: Gordon Herbert (CAN/FIN) (potkut jouluna '96)
1996-97: Heikki Wala (aloitti jouluna '96)
1997-99: Timo Nieminen
1999-00: Kimmo Heinonen
2000-01: Erkki Saaristo
2001 : Jukka Mantere (potkut marraskuussa '01)
2001-02: Erkki Saaristo (aloitti marraskuussa '01)
2002-04: Gerald Lee Sr. (USA/FIN) (potkut marraskuussa '04)
2004 : Tom Westerholm (vt. päävalmentajana marras-joulukuun ajan '04)
2004-05: Kimmo Vyyryläinen (aloitti jouluna '04)
2005-06: Ray Ailus
2006 : Zlatan Présic (BIH) (potkut lokakuussa '06)
2006-07: Ilpo Rantanen (aloitti lokakuussa '06, pyysi itse eroa tammikuussa '07)
2007-10: Jyri Lehtonen (aloitti tehtävässä 8.1.07)
Ulkomaalaisvahvistukset kautta aikojen:
1977-78: Herbert Wright
1978-79: Herbert Wright
1979-80: Tony Rufus, Raymond White
1980-81: Raymond White, Gregg Johns, David Saxen (UU-Koris)
1981-82: Raymond White, Ronald White (UU-Koris)
1982-83: Raymond White, Johnny van Grittendon
1983-84: Raymond White
1984-85: Raymond White
1985-86: Terrance Bradley
1986-87: Greg Cook
1987-88: Thomas Schafer, Ronald Lee, Greg Cook (vain Suomen cupissa)
1988-89: Greg Cook, Byron Jones (vain Euroopan cupissa)
1989-90: Baskerville Holmes, Ronald Lee (vain Euroopan cupissa)
1990-91: Willie Bland, Eric Mudd
1991-92: Herbert Blunt
1992-93: Sylvester Kincheon
1993-94: Chris Moore, Joe Harge (vain Euroopan cupissa)
1994-95: Frank Sillmon, Ondray Wagner
1995-96: Frank Sillmon, Roderick Gregoire, Ron Wilson, Gerry Besselink (CAN)
1996-97: William Benjamin, Winston Petterson, Carroll Boudreaux
1997-98: Leon Morgan, Cedric Ball
1998-99: Charlie Miller, Chuckie Robinson, Edgar Kerdo (EST/UU-Koris)
1999-00: Jason Johnson, John Tomsich, Alex Austin, Kirk Baker, Godfrey Thompson, Karim Ouattara (FRA)
2000-01: Dondrell Whitmore, Luke Lloyd
2001-02: Steffon Bradford, Jamal Palmer, Dondrell Whitmore, Luke Lloyd
2002-03: Patrick Flomo
2003-04: Oliver Morton, William McFarlan, Robin Grey (GER)
2004-05: Dondrell Whitmore, Ed Dotson, Jamal Mosley, Sam Spann, DeeAndre Hullett, Odell Bradley, Harvey van Stein (NED), Robin Grey (GER)
2005-06: Boakai Lalugba, Llewellyn Smalley, Stacey Harris, Rashard Lee, Lamont Evans (BAH), Bethuel Fletcher (GRN), Harvey van Stein (NED)
2006-07: Ed Nelson, Ben Perkins, Akeem Scott, Ron Yates, William Copeland, John DeGroat, Bojan Sarcévic (BIH)
2007-08: James Raves, Darius Glover, Michael Oppland, Kyle Shiloh, Glenn Stokes, Bojan Sarcévic (BIH)
2008-09: Mark Zoller, Dale Lamberth, Alain Laroche, Josh Gonner, Bojan Sarcévic (BIH), Ognjen Kuzmic (BIH)
2009-10: Ray Cunningham, Arizona Reid, Josh Gonner, Darryl Hudson, Mark McCarroll, Bojan Sarcévic (BIH), Ognjen Kucmic (BIH)
Pelaajan nimen perässä on kansalaisuustunnus, mikäli kyseessä ei ole yhdysvaltojen (USA) kansalainen.
Kaksoispassilla Korihaissa pelanneet pelaajat kautta aikojen:
1982-83: Erwin Latimer (USA/FIN)
1983-84: Erwin Latimer (USA/FIN)
1984-85: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1985-86: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1986-87: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1987-88: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1988-89: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1990-91: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1991-92: Gerald Lee Sr. (USA/FIN), Gordon Herbert (CAN/FIN)
1992-93: Gerald Lee Sr. (USA/FIN), Gordon Herbert (CAN/FIN)
1993-94: Gerald Lee Sr. (USA/FIN), Gordon Herbert (CAN/FIN)
1994-95: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1995-96: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
1996-97: Gerald Lee Sr. (USA/FIN)
2004-05: Gerald Lee Jr. (USA/FIN)
2005-06: Gerald Lee Jr. (USA/FIN
Toiminnanjohtajat kautta aikojen:
1.2.1983-30.4.1999: Heikki Wala
1.5.1999-edelleen: Tom Westerholm
Kuuluttajat kautta aikojen:
1982-2006: Juhani Valo
2006-edelleen: Jukka-Pekka Hyytiä
Tuuraajat vuosien saatossa: Hemmo Laiho, Juha Salaterä, Heikki Wala, Tom Westerholm, Jaakko Eskola
Tiskijukat kautta aikojen:
Manuel Olaley, Sami Kuronen, Mikael Mäenpää, Samuel Mäenpää, Tom Westerholm, Tuomas Rautaheimo, Ida Arola, Linda Jefimoff, Tuomas Gustafsson, Toni Autio
Järjestyksenvalvojat kautta aikojen (päivitetään koko ajan):
Antti Vehanen, Markus Vehanen, Marja-Liisa Vehanen, Mauri Tomunen, Tuomas Tomunen, Johanna Laimaa, Jouko Urpi, Matias Urpi, Ari-Pekka Peltonen, Harri Lehtonen, Reijo Vehanti, Kris Wirberg, Aimo Peuraniemi, Vesa Salin, Eerik Junnila, Ari Juopperi, Sanna Grundström, Katja Helenius, Jarmo Segerroos...
Toimitsijat kautta aikojen (päivitetään koko ajan):
Tom Westerholm, Kim Westerholm, Jarkko Wala, Juha Elo, Jaakko Kärkkäinen, Simo Peuraniemi, Henkka Junnila, Eemeli Salin, Petri Helminen, Mikko Siivonen, Kalle Siivonen, Tiina Nurmilo, Ida Jefimoff, Essi Lehtonen, Pasi Piispanen, Katja Wehman, Jonna Mattila, Mari Jäsperlä, Jukka Kinnunen, Jaakko Paalanen, Niko Laulajainen, Harri Blomqvist, Atso Vuorio, Erkki Rakkolainen, Juha Karvinen, Henri Kutila, Jukka Järvinen, Olli Saarinen, Matti Vaininen, Toni Juopperi, Kimmo Hanhinen, Juha Virtanen, Jari-Matti Virtanen, Mikko Tuomainen, Lauri Tomunen, Jalmari Salaterä, Veera Varjo, Harri Lehtonen, Noora Laulajainen, Oskari Korhonen...
Vuoden juniorikoripalloilija:
1988-89: Jarno Nikula
1989-90: Timo Korpijärvi
1990-91: Jarno Nikula
1991-92: Mika Viipuri
1992-93: Jarkko Ahlbom
1993-94: Sami Jäspilä
1994-95: Ville Tuominen
1995-96: Esa Uusitalo
1996-97: Miika Saari
1997-98: Mika Pitkäranta
1998-99: Vesa Vuorinen
1999-00: Johannes Ankelo
2000-01: Marko Vehniäinen
2001-02: Mika Pitkäranta
2002-03: Gerald Lee Jr.
2003-04: Gerald Lee Jr.
2004-05: Daniel Nummi
2005-06: Ville Haapasalo
2006-07: Marko Blomqvist
2007-08: Tommi Salminen
2008-09: Juuso Laine
2009-10: Mikael Herbert
Harrin Malja, A-junioreiden tarkin vapaaheittäjä:
1995-96: Ville Tuominen 67,3%
1996-97: Miika Saari 81,1%
1997-98: Mika Pitkäranta 77,5%
1998-99: Kalle Siivonen 69,0%
1999-00: Petteri Heinonen 73,6%
2000-01: Juha Virtanen 70,0%
2001-02: Juha Virtanen 77,8%
2002-03: Juha Virtanen 79,2%
2003-04: Gerlad Lee Jr. 76,1%
2004-05: Gerald Lee Jr. 81,2%
2005-06: Jaakko Paalanen 81,0%
2006-07: Jaakko Paalanen 81,0%
2007-08: Noora Saarinen 72,4%
2008-09: Matias Urpi 75,0%
2009-10: Mikael Herbert 64,0%
UU-Korihait ry, Suuri Sydän -palkinto:
1-11: Tiedot etsinnässä
12: Pekka Koskelin 5.5.2003
13: Juho Läntinen 5.5.2004
14: Tero Kutila 16.5.2005
15: Harri Lehtonen 15.5.2006
16: Kari Peltonen 13.5.2008
UU-Korihait ry, vuoden valmentaja:
1992-01: Tiedot etsinnässä
2001-02: Juho Läntinen
2002-03: Ville Vuorinen
2003-04: Petri Helminen
2004-05: Tom Westerholm
2005-06: Petri Helminen
2006-07: Ville Vuorinen
2007-08: Jukka Järvinen
2008-09: Tom Westerholm
2009-10: Ida Arola ja Linda Jefimoff
UU-Korihait ry, vuoden seuratyöntekijä:
2006-07: Tero Kutila
2007-08: Anneli ja Antti Valtonen
2008-09: Maria Peräkylä-Kettunen
2009-10: Toni Juopperi
Suomen koripalloliiton myöntämät vuosittaiset palkinnot:
1989-90: Heikki Wala, vuoden koripallojohtaja
1989-90: Petteri Nieminen, vuoden pelaaja
2000-01: Pasi Kauha, paras 6. pelaaja
2005-06: Gerald Lee Jr, vuoden kehittynein pelaaja
2005-06: Boakai Lalugba, paras ulkomaalaisvahvistus
HISTORIA
Vuonna 1974 Heikki Walan juttusille saapui joukko koripallosta innostuneita nuoria miehiä. Vuorion Leksan ja Rakkolaisen Ekin johdolla pojat kyselivät joskos Janhuan kasarmilla nuorena luutnanttina työskentelevä Heikki Wala ryhtyisi heidän koripallovalmentajaksi. Seuraa ei kuitenkaan ollut ja Walan mielestä oman seuran perustaminen olisi ollut liian suuri operaatio.
Luutnantti Wala oli tutustunut koripalloon synnyinsijoillaan Pieksamäellä. Pikajuoksuun erikoistunut Wala oli käyttänyt lajia talvella oheisharjoitteluna ja olipa Hessu yhdessä luokkatovereidensa kanssa pelannut Pieksamäellä jopa Suomisarjassa. Myöhemmin tuo joukkue, tosin ilman Hessua, oli aina mestaruussarjakarsinnoissa, joten mistään turhasta joukkueesta ei ollut kyse.
Uudessakaupungissa ei siis ollut koripalloseuraa, mutta Juhani Valo, tuo koripallo-otteluiden samettiääni, oli Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokunnassa ja Wala tunsi puolestaan miehen entuudestaan. Tätä kautta Wala sai mahdollisuuden marssia seuran johtokuntaan esittelemään ajatusta koripallon ottamisesta seuran toimintaa. Johtokunta näytti vihreää valoa ajatukselle asettaen ehdoksi oman junioritoiminnan käynnistämisen.
Syksyllä 1974 Uudenkaupungin Sanomissa oli ilmoitus koripalloharjoitusten käynnistymisestä ammattikoulun salissa. Kaikkien suureksi hämmästykseksi paikalle saapui 54 poikaa.
"Ensimmäisenä talvena juniorit eivät osallistuneet liiton sarjatoimintaan, vaan pelasivat kuuden joukkueen voimin kaupungin omaa sarjaa", muistelee Heikki Wala, joka valmensi kaikkia kuutta joukkuetta.
Samalla Uudenkaupungin Urheilijoiden miesten joukkue pelasi liiton alimpia sarjatasoja. Keväällä 1975 Heikki Wala oli jo lähdössä Uudestakaupungista pois. Kadettikoulussa kutsui haastavammat tehtävät nuorta kouluttajaa, mutta Uudenkaupungin Urheilijat oli päättänyt pitää kiinni innokkaasta koripallomiehestä keinolla millä hyvänsä.
"Seuran puheenjohtaja Tuomo Raanto kysyi kevättalvella 1975 minulta, että jos löytyisi joku hyvä työpaikka, niin kai minä jäisin tänne. Ajattelin, että eihän täältä mitään löydy, joten annoin sanani jäämisestä Tuomolle", jatkaa Wala.
"No ei mennyt aikaakaan, kun minua vietiin Rauma-Repolan Uudenkaupungin tehtaalle toimitusjohtaja Pentti Helpiön puheille. Minulle oli tarjolla henkilöstöpäällikön tehtävät ja kun luvattu oli niin luvattu oli. Sotilasura vaihtui siistiin toimistötyöhön telakalla", kertoo Wala.
Samoihin aikoihin oli huutava työvoimapula eikä Uusikaupunki ollut valtakunnallisesti mitenkään tunnettu. Muutoksen tähän halusivat kaupungin suurimmat työllistäjät eli autotehdas ja telakka. Johtajat laskivat, että tunnettu ja menestyvä urheilujoukkue toisi kiinnostusta kaupunkia kohtaan ja sitä kautta työvoimaa olisi helpompi saada paikkakunnalle.
"Saab Valmetilta Lauri Ryttyläinen ja Rauma-Repolalata Pentti Pihlakoski totesivat minulle vuoden 1975 aikana, että tehtäväni on huolehtia siitä, että koripallo ja Uusikaupunki tulevat Suomessa tunnetuiksi seuraavina vuosina", muistelee Wala huippukoripallon synnyinhisoriaa.
Vuonna 1976 espoolainen Playboys voitti Suomen mestaruuden, mutta hajosi välittömästi mestaruuden jälkeen. Maajoukkuemiehet Paavo Koskivaara ja Heikki Tiainen tulivat Uuteenkaupunkiin autotehtaan tarjoamien työpaikkojen perässä. Samaan aikaan Uudenkaupungin Urheilijat sai turkulaiselta TVOP:lta seurafuusion myötä sarjapaikan maakuntasarjasta ja nousukiito oli alkanut.
Koskivaaran ja Tiasen lisäksi UU:n pelaajistoon tulivat TuTosta Klaus Kurppa, Laitilasta Veikko Kuisma ja seuran omista junioreista Juha Salaterä. Nousu Suomisarjaan tapahtui heittämällä.
Seuraavana keväänä UU hankki ensimmäisen amerikkalaispelaajansa, Herbert Wrightin. Nousu 1. divisioonaan tuli helposti. Ensimmäinen divarikausi käynnistyi Kalannin Urheilutalolla syksyllä 1978. Juha Blomsterin ja Tapio Kerpon vahvistama UU hyytyi SM-sarjan kalkkiviivoilla Herbert Wrightin loukkaannuttua karsinnan ensimmäisessä osa-ottelussa. Suomalaisvoimin pelannut UU hävisi KTP:lle Larry Poundsin viimeisen sekunnin korilla.
Seuraavana vuotena Uuteenkaupunkiin tuli maajoukkueen vakiokalustoon kuulunut Jouko Heikkinen sekä Eero Kerppo. Amerikkalaispelaajaksi valikoitui Tony Rufus, joka vaihtui joulutauolla Los Angeles Lakersista nilkkavamman vuoksi hyllytettyyn Raymond Whiteen. Tie mestaruussarjaan katkesi jälleen viime sekunneilla Kotkassa. Tällä kertaa Peli-Karhut vei ratkaisevassa ottelussa pisteen voiton.
Kolmantena kautena divarissa UU ei jättänyt mitään enää sattuman varaan. Heikki Walan onnistui houkuttelemaan Jouko Heikkisen seuraksi myös toisen maajoukkuemiehen, Tapio Stenin. Kun joukkue oli muuten pysynyt kasassa, ei joukkueen voittokulkua pysäyttänyt enää mikään. UU pelasi kauden aikana 43 ottelua häviten vain kaksi: Suomen cupin välierässä ToPolle Helsingissä sekä sarjan toisella kierroksella Äänekosken Huimalle vieraskentällä.
Divarin finaalissa vastaan asettui Huima. Ensimmäinen ottelu tuliterässä Pohitullissa 1.500 katsojan edessä päättyi UU:n 119-114 voittoon. Toinen ottelu Äänekoskella päättyi UU:n 115-91 voittoon niin ikään 1.500 katsojan edessä ja näin UU oli noussut SM-sarjaan otteluvoitoin 2-0.
Kaikkien aikojen ensimminen liigatason pelin UU pelasi 17.10.1981 Kotkassa. Silloin kotijoukkue KTP oli parempi koripistein 108-105. Ottelun pistehai oli Raymond White 41 pisteellä. Ensimmäinen voitto liigassa UU:lle napsahti seuraavana päivänä, 18.10.1981. Kotiottelussa kukistui Tampereen Pyrintö pistein 108-94.
1980-LUKU: Menestyksen vuosikymmen
Ensimmäisen vuosikymmenen aikakana UU pelasi nopeasti itsensä Suomalaisen koripalloilun menestyjiin. Ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin UU selvisi 1985 ja tuloksena oli heti pronssiset mitalit. Puolivälierissä Tampereen Pyrintö kaatui otteluvoitoin 2-0, mutta välierissä KTP oli parempi voitoin 3-1. Pronssia UU nappasi ToPon edestä voittamalla molemmat ottelut.
Historian toinen mitali tuli kaksi vuotta myöhemmin ja nytkin tuloksena oli pronssiset mitalit ToPon jäädessä nuolemaan näppejään. Suomen cupissa mestaruus tuli vuonna 1986, kun finaalissa kukistui KTP. Samat joukkueet kohtasivat myös vuosien 1987 ja 1988 cupin finaaleissa. Vuoden 1987 finaalin jälkimainingeissa Greg Cook löi Pertti Marttilaa nyrkillä poskeen pukuhuoneessa ja seurauksena oli kolmen kuukauden pelikielto. Seuraavana syksynä UU kuittasi edellisyksyn tappion voittamalla cupin mestaruuden KTP:n edestä Kotkan Karhuvuoressa.
Kasarihittien soidessa UU kiersi ahkeraan myös Eurooppaa. Syksyllä 1985 vastaan asettui Korac cupin ottelussa DTV Charlottenburg, nykyinen Alba Berlin. Saksalaiset olivat otteluparissa niukasti parempia, mutta samojen joukkueiden kohdatessa samaisessa cupissa seuraavana syksynä, oli UU puolestaan etevämpi.
Vuoden 1986 cupin mestaruuden ansiosta UU sai paikan kauden 1987/88 Euroopan kakkoskilpailuun, Cup voittajien cupiin. Vastaan asettui ranskalainen suurseura CSP Limoges, joka jyräsi UU:n maanrakoon. Seuraavana keväänä ranskalaiset juhlivat koko cupin voittoa kivikovan jenkkinsä Doug Collinsin ja Ranskan maajoukkuetähden Richard Dacouryn johdolla.
1990-LUKU: Finaalien vuosikymmen
Uudenkaupungin koripallohistorian kirkkaimmat mitalit löytyvät 1990-luvulta. Laman jo kolkuttaessa ovelle, juhlittiin Uudessakaupungissa ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa koripallon liigamestaruutta. Pohitullin käsittämättömässä kuumuudessa ja tunnelmassa UU voitti huhtikuun 10. päivänä 1990 KTP:n jatkoajan jälkeen pistein 108-102. Pohitullin yleisömäärää ratkaisufinaalissa ei kukaan pysty varmuudella kertomaan, mutta paljon sitä yleisöä joka tapauksessa oli.
Itse saavuin ottelupaikalle kaksi tuntia ennen matsin alkua ja jo silloin vapaan istumapaikan löytäminen hallista oli vaikeaa. Arviot yleisömäärästä Pohitullissa kyseisenä iltana vaihtelevat 2200 ja 2500 välillä. Jatkoajalle venynyt ottelu siirsi Yleisradion illan pääuutislähestystä melkein vartin oli temppu, jota ei yksikään urheilutapahtuma ole ennen eikä jälkeen onnistunut tekemään. Sinä iltana tuntui kuin koko Suomi olisi yhdessä Uudenkaupungin kanssa jännittänyt koriksen liigamestaruutta.
Ottelun jälkeen keskustan kadut ja ravintolat olivat tupaten täynnä juhlivia ihmisiä. Autot kiersivät toria UU:n liput liehuen ja torvien soidessa. Koko keskusta oli yhtä sekasortoa ja tungosta eikä kaupunki hiljentynyt seuraavanakaan päivänä, jolloin torilla oli iso kansanjuhla ja seuran toimistolla kakkukahvit.
Viisi vuotta myöhemmin samainen temppu oli uusiutua. Uudenkaupungin Urheilijoiden konkurssin raunioilta noussut Korihait pelasi Gordon Herbetin johdolla hurmiossa koko kauden ja selvisi kaikkien hämmästykseksi finaaleihin. Välierissä kaatui liigan suursuosikki ToPo puhtaasti 3-0 ja kokemattoman Kouvojen piti olla enää jälkiruoka.
Ensimmäinen finaali Kouvolassa päättyi Korihaiden 100-97 voittoon ja toinen finaali pääsiäisviikon tiistaina Pohitullissa oli kihelmöivä jännitysnäytelmä. Tupaten täyteen ahdettu Pohitulli piiskasi Korihaita, mutta Bill Gillis ja John Taylor olivat Korihaiden Frank Sillmonia ja Ondray Wagneria fyysisempiä. Kouvot nappasi kotiedun takaisin 82-84 voitolla ja kiirastorstaina Kouvolassa oli puolestaan vuorossa huikea jännitysnäytelmä. Korihaiden monisataapäisen faniryhmän harmiksi Kouvot vei ottelun jatkoajan päätteeksi nimiinsä. Toisena pääsiäispäivänä Kouvojen marssia mestaruuteen Pohitullissa ei estänyt enää mikään. Tuloksena Korihaille oli kuitenkin hopeiset mitalit konkurssin ja edelliskevään putoamiskarsintojen jälkeen.
Finaalivuosien välissä UU nappasi pronssiset mitalit vielä vuonna 1992 ja cupin finaalissa joulukuussa 1995 "muuan" 17-vuotias Jukka Matinen heitti Pantterit mestaruuteen vapaaheittoviivalta pelikellon näyttäessä nollaa.
Euroopan mestareiden cupissa arpa heitti lokakuussa 1990 vastaan Euroopan ykkösjoukkueen, kreikkalaisen Aris Salonikin. Nikos Gallisin, Panagiotis Yannakisin, Goran Sobinin, Brad Sellersin ja monen muun oman aikansa suurpelaajan tähdittämä Aris näytti mallia koripallon peluusta sekä Uudessakaupungissa että Thessalonikissa. Ottelun suurimmaksi muistoksi jäikin Nikos Gallisin jakamat nimikirjoitukset, runsaslukuinen, äänekäs ja röökiä estoitta polttanut Ariksen faniryhmä. Viimeisen kerran Korihait esiintyi Euroopan cupissa vuonna 1997, jolloin Södertälje Kings pudotti uusikaupunkilaiset Korac cupin avauskierroksella jatkosta.
2000-LUKU: Menestyksen metäsästystä
Uusi vuosituhat käynnistyi Korihaiden osalta mollivoittoisesti. Heikki Walan lähdettyä Bosniaan oli seura käymistilassa eikä sitä helpottanut yhtään ensimmäisen kauden epäonni niukkojen tappioiden myötä. Joukkue ajautui liigakarsintaan, josta se pulahti korisuhteella divariin Lappeenrannan NMKY:n ja Säynätsalon Riennon noustessa liigaan. ToPon konkurssin myötä Korihait sai kuitenkin paikan liigassa ja toinen kausi jälkeen Heikki Walan toi viidennen sijan.
Seuraavan kauden päätteeksi Korihait kuitenkin putosi kuitenkin 1. divisioonaan. Vierailu divarissa jäi kuitenkin ranskalaiseksi ja takaisin liigaan Korihait palasi keväällä 2003. Viime vuosien aikana Korihait on jälleen vakiinnuttanut paikkaansa pudotuspeleissä ja onpa ilmassa jälleen pientä mitalin makuista odotusta ja tavoitetta.
Vuoden 2000 helmikuussa seura järjesti junioreiden hyväntekeväisyysottelun, jossa kohtasivat vuoden 1990 mestarit ja kauden 99/00 liigajoukkue. Ottelu keräsi Pohitulliin 1.942 katsojaa ja tauon donkkikisassa voiton nappasi Jason Johnson donkattuaan Mika-Pitkärannan-Harri Jokisen-Vesa Vuorisen muodostaman pyramidin yli.
Wala sai oppia suoraan liitosta
Yksi merkittävä asia Uudenkaupungin koripallon nousulla oli liiton vahva tuki. Jo vuonna 1974 Uudenkaupungin Urheilijat sai järjestettäväkseen juuri valmistuneeseen Kalannin Urheilutaloon alle 21-vuotiaiden miesten Suomi-Ruotsi -maaottelun. Ottelu oli heti menestys ja Urheilutalo pullisteli ihmisiä. 1970-luvun lopulla Wala nousi aina jopa maajoukkueen johtajaksi saakka ja 1980-luvun alkuvuosina seuran päävalmentaja Paavo Koskivaara toimi miesten maajoukkueen apuvalmentajana.
"Liitto oli alusta alkaen kiinnostunut suunnitelmistamme. He näkivät sen potentiaalin, mikä täällä oli olemassa paikallisen yritysmaalman muodossa", muistelee Heikki Wala.
"Sain jatkuvasti liiton kautta tietoa sopivista pelaajista ja toimiessani maajoukkueen johtajana pääsin lähelle huippukoripalloa ja -koripalloilijoita", kiittelee Wala.
Myöhempinä vuosina Uudenkaupungin Urheilijat järjesti Uudessakaupungissa sekä Suomi-Kuuba että Suomi-Puola miesten maaottelut. Vuonna 1981 UU isännöi B-tyttöjen EM-kisoja yhdessä FoKoPon kanssa.
Katsomokulttuuri omaa luokkaansa, joskus kiehunut myös yli äyräiden
UU aloitti pelaamisen Kalannin Urheilutalolla, jossa se pelasi ottelunsa aina tammikuuhun 1981 saakka. Ensimmäisessä ottelussa Kaarinan Uraa vastaan vuonna 1974 paikalla oli 57 katsojaa ja parhaimmillaan koripallo-ottelut vetivät Kalannin Urheilutalolle jopa tuhat katsojaa.
Pohitullin palloiluhalli vihittiin käyttöön 18.1.1981 ja sen jälkeen Korihaiden edustusmiehistön ottelut ovat vetäneet paikalle joka kerta yli 600 katsojaa. Suurimmillaan yleisöä on ollut vuosien 1990 ja 1995 finaaleissa, virallisesti 2.200 ja epävirallisesti 2.500.
Pohitullin yleisöä on vuosikaudet kehuttu omiaan kannustavaksi, joka ei vastustajaa turhaan rienaa asiattomilla huudoilla. Tunnustusta ovat jakaneet niin omat kuin vieraatkin pelaajat mediaa unohtamatta. Pohitullin katsomon äänekkyydestä on pitänyt huolen peltinen katsomorakennelma, jonka potkiminen sekä rummuttaminen saa aikaiseksi jo pienelläkin yleisömäärällä infernaalisen metelin.
Pohitullin katsomossa on vuosien saatossa tapahtunut myös muutamia pahoja ylilyöntejä. Pahin välikohtaus tapahtui marraskuun 28. päivänä 1982. UU oli häviämässä Panttereille SM-sarjan ottelua, kun erotuomarit poistivat Paavo Koskivaaran ulos salista. Tapaus sai fanaattisen yleisön raivon valtaan ja kun ottelu päättyi Pantterien 82-95 voittoon, ryntäsi yleisö välittömästi kentälle.
Jo ottelun aikana kentälle singahdellut kotiyleisö kävi surutta erotuomareiden Timo Niemen ja Veikko Mäkisen päälle. Järjestyksenvalvojat saivat vaivoin kaksikon pukusuojaan usean sadan katsojan raivotessa ympärillä. Lopulta kaksikko ei uskaltanut poistua Pohitullista muuten kuin poliisisaattueessa. Virkavalta saattoikin tuomarit Laitilan toiselle puolelle ennen kuin viimeisetkin takaa-ajajat olivat rauhoittuneet ja kääntyneet kotikulmille.
1980-luvun lopun ja 1990-luvun alkuvuosina Pohitullin yleisö kävi kiihkeää sotaa kotkalaisten kanssa. Olikin enemmän sääntö kuin poikkeus se, että UU:n peleissä oli paikalla poliisipartio, joka pääsääntöisesti keräsi muutaman uneliaan ja turhautuneen kotkalaiskannattajan pahnojen pohjille nukkumaan pahinta uhoaan pois.
Historian mustat vaatteet
Uudenkaupungin koripallohistorian synkimpinä hetkinä voidaan pitää edustusjoukkueen jäsenten äkillisiä poismenoja. Joulukuun 21. päivänä 1990 koko koripalloileva Suomi pysähtyi maajoukkuemies Kari Kulosen kuoltua Laivanrakentajantiellä liikenneonnettomuudessa. "Kanni" ei ehtinyt pelaamaan akillesjänteen katkeamisen vuoksi yhtään virallista ottelua UU:ssa, mutta oli syksyn aikana noussut kannattajien suosioon välittömällä olemuksellaan ja innostuneella kannustuksellaan vaihtopenkillä.
Lähes yhtä synkkä hetki koettiin joulukuun 19. päivänä 1998, kun lahjakas Edgar Kerdo menehtyi niin ikään liikenneonnettomuudessa Vehmaalla. Nuorukainen oli vasta muuttanut äitinsä kanssa Virosta Suomeen ja harjoitteli edustusjoukkueen mukana tarkoituksenaan nousta seuraavana kautena joukkueeseen. Valitettavasti jäinen Y-tie oli varannut nuorukaisen elämän itselleen.
Taloudellinen menehtyminen tuli keväällä 1994, kun Uudenkaupungin Urheilijat ry. ajautui konkurssiin. Tuhkasta nousi uusi ja uljas seura nimellä Korihait, mutta tähän tarinaan palaamme joskus toiste.
Uudenkaupungin Urheilijoista Korihaiksi
Uudenkaupungin koripalloilu saavuttaa lauantaina marraskuun 15. päivänä 1000. liigaottelun rajapyykin. Samalla kyseinen ottelu on Korihaiden juhlaottelu 15. ikävuoden kunniaksi. Korihaiden edeltäjä, Uudenkaupungin Urheilijat, täyttää puolestaan tänä vuonna 110 vuotta.
Yleisseura UU
Uudenkaupungin Urheilijat ry:n eli tunnetummin UU:n historia ulottuu vuoteen 1898, jolloin tämä urheilun yleisseura perustettiin. Alkuaikoina UU:ssa toimintatarmoa riitti hiihdon, voimistelun, purjehduksen, soudun, palloilun kuin yleisurheilun ja pyöräilynkin osalle.
Vuodesta 1946 UU alkoi kehittyä enemmänkin yleisurheilun ja hiihdon alueille luovuttaessaan vastaperustetulle Uudenkaupungin Pallo-46:lle jalka- ja jääpalloilun seuratoiminnan.
Vuosien saatossa UU:n riveistä on noussut useita kansallisia ja jopa kansainvälisiäkin urheilijoita. Sinikka Kontu (os. Tyynelä) edusti Suomea aina Munchenin olympialaisissa 1972 ja hänen hallussaan on edelleen voimassa oleva naisten 1500 metrin SE (4.06,01). Myös järjestötoimintaan UU on kasvattanut toimijoita, kirkkaimpana nimenä SUL:n puheenjohtajana toimiva Antti Pihlakoski.
Vuonna 1974 UU otti toimintaansa mukaan myös koripallon. Lajia lähti ponnekkaasti ja määrätietoisesti viemään eteenpäin Heikki Wala, joka sai houkuteltua vuonna 1976 edustusjoukkueen veturiksi maajoukkuemies Paavo Koskivaaran Espoosta.
Koskivaara ilmoitti heti ensimmäisessä lehtihaastattelussaan nostavan UU:n SM-sarjaan viidessä vuodessa. Kaikkien yllätykseksi temppu todellakin onnistui ja niinpä syksyllä 1981 UU aloitti pelaamisen SM-sarjassa noustuaan Varsinais-Suomen piirin maakuntasarjasta lajin valtakunnalliseen eliittiin ennätysnopealla aikataululla.
1990-luvun alkuvuosina koripalloilu oli kasvanut yleisseuran ideologiaan liian suureksi ja työteliääksi urheilumuodoksi. Oli tullut aika eriyttää toiminta, joten seuran johtokunta päätti lopettaa Uudenkaupungin Urheilijoiden toiminnan ja perustaa tilalle UU ry:n sekä UU-Korihait ry:n. Päätöstä helpotti myös Suomea vavisuttanut lama sekä seuran taloudellisesti raskaat vuodet. Niinpä Uudenkaupungin Urheilijat lopetettiin hakemalla seura konkurssiin 1994.
Koripalloilun erikoisseura Korihait
Vuoden 1993 aikana seuran johtokunta oli käynnistänyt toimenpiteet koripalloilun erikoisseuran perustamiksesi turvaamaan uusikaupunkilainen huippukoripallo. Joulukuun 16. päivänä 1993 Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokunta kokoontui seuran toimistolle (Alinenkatu 30 B 9) päättämään uuden koripalloilun erikoisseuran perustamisesta tarkoituksena eriyttää huippu-urheilu erikseen harrasteliikunnasta.
Kokouksen päätöksen mukaisesti joulukuun 30. päivänä 1993 Uudenkaupungin Urheilijoiden puheenjohtaja Heikki Orpana, toimitusjohtaja/sihteeri Heikki Wala sekä Juhani Valo perustivat UU-Korihait ry. nimisen koripalloilun erikoisseuran.
Helmikuun 17. päivänä 1994 Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokunta päätti vielä uudelleen organisoitumisesta. Siinä perustetun UU-Korihait ry:n alle tultaisiin siirtämään miesten edustusjoukkueen lisäksi 2. divisioonassa pelaava UU-Koris. Vielä tuolloin tarkoituksena oli, että joulukuussa 1993 perustettu UU ry. ottaisi hoidettavakseen juniorikoripallon, jota Korihait hyödyntäisi farmisopimuksella.
Toukokuussa 1994 Uudenkaupungin Urheilijat ry. haki kuitenkin itsensä konkurssiin ja koripallotoiminta siirtyi kokonaisuudessaan UU-Korihait ry:n alaisuuteen UU ry:n ottaessa haltuun muun urheilutoiminnan.
Miksi nimeksi juuri Korihait?
Jo kesällä 1993 UU järjesti kannattajilleen nimikilpailun uuden koripalloilun erikoiseuraksi. Vastauksia kilpailuun tuli Heikki Walan mukaan noin kymmenen.
"Nimiehdotukset olivat hyvin kansainvälisiä ja liittyivät suureksi osaksi mereen. Lisäksi ne olivat enimmäkseen englanninkielisiä NBA-tylliin", muistelee Heikki Wala nimikilpailua.
Johtokunta kokoontui kesäkuussa 1993 istumaan nimiehdotusten pariin ja yksi nimistä pomppasi esille. Se oli Heikin pojan, Jarkko Walan, vuosia aikaisemmin keksimä Korihait.
"Jarkko oli joskus hahmotellut logon, jossa on sekä pallo että hai. Nimeksi oli jotenkin muodostunut sitten Korihait. Logo oli suurinpiirtein sellainen, kuin se on nyt, mutta pientä hiomista se tietysti tarvitsi", kertoo Wala.
Tässä kohtaa apuun tuli Erkki Mäkitalo, Uudenkaupungin Sanomien silloinen markkinointipäällikkö ja Korihaiden ahkera kannattaja vielä nykypäivänä.
"Walan Hessun tuli nimikilpailun jälkeen luokseni ja kertoi että olisi tälläinen nimi ja heidän Jarkkonsa oli hieman hahmotellut logoa, jossa oli pallo ja hai. Samalla Hessu pyysi logon lopulliseen piirtämiseen minulta apua."
"Ryhdyin piirtämään logoa käsin ja logossa olevan fontin löysin jostain logokirjasta. Kun käsin piirretty hahmotelma oli valmis, piti logo piirtää vielä puhtaaksi. Nyt vuoroon astui uusikaupunkilainen mainostoimisto Grafesko ja Esko Ruoranen, joka piirsi logon tietokoneella puhtaaksi."
"Muutama virhe logoon jäi puhtaaksipiirtämisen jälkeen. Ne ovat sellaisia, jotka itse olisin halunnut vielä korjata. Suuri yleisö tuskin niitä huomaa, mutta omaan silmään se aina ottaa", naurahtaa eläkepäivä viettävä Mäkitalo.
Vaikka UU-Korihait ry. perustettiin virallisesti vasta joulukuussa 1993, pelasi UU kauden 1993-94 pelipaidoissa, joiden rinnoissa komeili Korihaiden nykyisin käytössä oleva logo. Näin UU oli hiljalleen aloittanut siirtymisen kohti Korihaita.
Tunnelmapaloja uusikaupunkilaisen koripalloilun historiasta.
Ylin kuva: UU-ToPo kaudelta 1981-82. Paavo Koskivaara, Tapio Kerppo ja Jouko Heikkinen seuraavat katseellaan ToPon Leon Huffin pussittaessa kahta pistettä. Anssi Rauramo (#7) on valmiina juoksemaan puolustukseen. Pohitullissa oli vuosina 1981-88 katsomot myös pääkatsomoa vastapäätä vaihtopenkkien vieressä. Sittemmin ne piti poistaa kentän suurentuessa ja turvamääräyksien kiristyessä.
Toinen ylhäältä: Greg Cook pussittaa ja KTP:n Larry Pound joutuu antautumaan. Pohitullin yleisön hampaisiin useasti joutunut Jarkko Tuomala on askeleen perässä. Kuva pelikaudelta 1986-87.
Kolmas ylhäältä: Korac cupin ottelu UU - DTV Charlottenburg Berlin lokakuussa 1985. Gerald Lee heittää ja ukilaisista etualalla tilannetta seuraa sittemmin näyttelijänä kunnostautunut Terrence Bradley.
Kolmas alhaalta: Ilpo Korhonen on harhauttanut Tampereen Pyrinnön pelaajan ja valmistautuu korintekoon. Kuva kaudelta 1985-86.
Toinen alhaalta: Pohitullin tunnelmaa 10.4.1990 pelatussa 4. finaalissa.
Alin kuva: Avauskori on syntynyt 4.4.1990 pelatussa 2. finaaliottelussa. Keväällä 1990 Pohitullin yleisö riemastutti vastustajia, erotumareita ja komissaareja heittämällä serpentiiniä kentälle aina avauskorin syntyessä. Idean äiti lienee Baskerville Holmesin vaimo Shirley Holmes.