Jalmarin värikynä vol 2: Kuinka tulla koripalloilijaksi, osa 1; Leuan aukominen

29.10.2013

Leuan aukominen, suunsoitto, trash-talk tai kuten Äänekoskella sanottaisiin: roskajuttelu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta jokainen pelaaja on jossain vaiheessa uraansa käyttänyt sitä. Toiset enemmän, toiset tämänkin edestä. Miten hyvä roskajuttelu syntyy? Moniko tunnistaa tässäkin ingressissä esiintyvän roskajuttelun?

Roskajuttelu on erottamaton osa urheilua ja kuuluu osaltaan joukkueurheiluun. Dialogi joukkuekavereiden sekä vastustajien kesken on loppumatonta ja uudet sanayhdistelmät ovat niin haastavia, että saisivat äidinkielen opettajankin muuttumaan avohoitopotilaaksi. Parhaimmillaan roskajuttelun tuloksena joukkuekaverille voi esimerkiksi syntyä lempinimi päivän uutisaiheisiin liittyen.

Tämän taiteenlajin kausaliteetti on argumentoinnillaan todella köyhää, mikä lienee myös samalla taiteenlajin hienoutta. Roskajuttelua voi esiintyä esimerkiksi jokioislaisen miehen treffi-ilmoituksen perusteella (tässä kohtaa kannattaa googlettaa Olavi Perkiömäki). Kyllähän pikkulapsikin osaa yhdistää täplät toisiinsa ja sanoa, että kaikki jokioislaiset ihmiset ovat mieltyneitä samanlaisiin toimintoihin. Lieneekin perusteltua väittää, että Mikko Jalosen parasta vapaa-ajanvietettä on suihkussa käyminen sekä käsipainoilla bodaus.

Roskajuttelu tulee kuitenkin vahvasti erottaa puujalkavitseistä, joiden kuiva ja riisuttu huumori ei istu roskajuttelun maailmaan. Eräs nimeltä mainitsematon tamperelainen pelaaja, joka edusti Korihaita vielä viime kaudellakin, oli tämän alan pioneeri. En halua miehen huumorintajua pilkata, mutta hänen kertomien puujalkavitsiensä jälkeen yleisempiä olotiloja olivat myötähäpeä, hikoilu sekä pahoinvointi.

Voidaan katsoa, että roskajuttelu on osa joukkuehengen luomista sekä osa juniori-veteraani –asettelua. Nostankin tässä kohtaa hattua Roope Suoniolle, joka osasi ainakin Lahdessa roskapuheen jalon taidon. Parhaimmillaan todistin Suonion voittavan ns. juniorin heittokilpailussa ottamatta heittoakaan. Mielestäni tämä on täydellisyyteen vietyä roskajuttelua.

Tämän kauden Korihaista nostan kaksi nimeä mukaan kilpailemaan roskajuttelijan tittelistä (mikäli itseäni ei lasketa mukaan, koska tällöin kilpailu olisi turhaa). On toisaalta ollut ilo seurata Ari Mikkolan pyyteetöntä dialogia tuomareiden sekä vastustajien kanssa, mutta myös Sami Ikävalkon tuoma nuoremman sukupolven roskajuttelu on ollut viihdyttävää seurattavaa. Päivän parhaita viihdehetkiä onkin kaksikon erimielisyydet esimerkiksi musiikkiin liittyen. Viimeisin paini käytiin siitä, onko Juha Tapion vai Cheekin tuottama musiikki parempaa. Tästä ottelusta Mikkola taisi saada jälleen yhden ottelun vyölleen.