Kello on 15.35, kun Salaterän pojan elämää nähnyt Volkswagen Polo kurvaa rääkyen Pohitullin parkkipaikalle. Koulupäivän sekä tunnin ajomatkan rasittama nuori kolli hyppää autosta ulos, heittää banaanin suuhun ja pendelöi itsensä kohti pukuhuonetta. Matkalla pukukoppiin takaovesta pöllähtää työpäivänsä päätteeksi Il Duce Jalonen, jonka päivän suurin saavutus oli jälleen kuuden kahvikupin juonti sekä peukaloiden pyörittely veronmaksajien rahoilla. Tervehdin kapteenia heittämällä ilmoille alatyyliset statementit ja jatkan matkaa pukuhuoneeseen, jossa valmentajamme keittää Il Ducelle päivän seitsemättä kahvikuppia. Pikku hiljaa koppiin alkaa valua lisää väkeä, mutta mistä kaikkialta nämä toistaitoiset lönköttelijät oikein tulevat?

Hyvin usein pukuhuoneeseen on jo eksynyt Pulu Tammi, joka on viimeaikoina pistänyt kaiken tarmonsa pääsykoelukemiseen. Tämä on myös näkynyt lukuisina menetyksinä harjoituksissa tai sitten menetysten takana on Mikael Herbert, jonka kanssa Pulu on lähes yksikätisesti pitänyt taloudellisesti pystyssä paikallista kiinalaisravintolaa. Samainen herra tulee usein myös juuri Pulu Tammen jälkeen treeneihin vietettyään koko alkupäivän koulussa tai töissä, jossa hän on saanut ansiokkaasti kasattua lintulaudan tai jonkin muun merkittävää kädentaitoa edellyttävän rakennelman.

Pian tämän jälkeen paikalle rullailee Nigel, jonka luulisi jo tulevan paikalle rollaattorilla tai vähintäänkin kävelykepillä. Koenkin aiheelliseksi aina ennen treenejä kysyä häneltä, kuinka vanhaksi hän kokee itsensä kyseisenä päivänä. Yleensä vastaukseksi saan joko haistattelua tai sitten Nigel sanoo vain kiltisti tuntevansa itsensä 60-vuotiaaksi.

Isoisä-Nigelin jälkeen pukuhuoneeseen pöllähtävät paikalliset superjunnut Eero, Valtteri sekä Jaakko. Eeroa lukuun ottamatta loppukolmikon hiljaista läsnäoloa ei muuten huomaa, sillä nuorella starallamme on aina kerrottavaa treenejä edeltävältä saksantunnilta. Trion jälkeen paikalle tulevat Niko sekä hänen kartturinsa Hunter. Ennen treenejä Nikolla on tapana huokaista pitkään ja valitella lonkkaansa sekä opinnäytetyötään, joka etenee kuin Sagrada Familian rakennustyöt.

Yleensä tässä vaiheessa meikäläinen siirtyy salin puolella ottamaan alkulämpöä, enkä ehdi nähdä AP Peltosen Hitlerjugend –tyylisen hiuspehkon juhlavaa saapumista koruttomaan pukuhuoneeseen. Luultavasti hiuksia on aseteltu työpäivän päätteeksi vähintäänkin vartin ajan vessapeilin edessä. Eipä siinä, ainakin Hunter olisi kateellinen tuollaisesta hiusmäärästä.

Nuoren Albert Speerin lisäksi pukuhuoneesta puuttuvat vielä Euran prinssi sekä Adrien, Marcus ja Petsku. Koska kolmikko asuu samoissa asuintiloissa, joutuvat he luultavasti odottamaan Big Daddya, jonka kello jätättää aina vartin verran muusta joukkueesta. Marcus saapuu pukuhuoneeseen luultavimmin karkkipussin kanssa, kiristää koriskenkänsä ja heittää viimeiset nallekarkkinsa naamariin. Luultavasti nämä nallekarkit ovat ne Adrienin karkkipussista puuttuvat yksilöt, sillä mies tuijottaa apaattisesti valkoista tiiliseinää ennen kuin nousee omalta paikaltaan ylös ja vaeltaa yläkertaan. Ennen treenin alkua Euran prinssi imaisee vielä Gutzyn geelipussin tyhjäksi täyttääkseen rankan koulupäivän tyhjentämiä energiavarastoja.

Kello on 16 ja koko rosvojoukko on kasassa. Ainoastaan apuvalmentajamme Vehniäinen puuttuu, mutta hän puuskuttaakin yleensä paikalle vasta kymmenen minuuttia harjoitusten alkamisen jälkeen suoraan töistä. Usein paikalle myös eksyy kännykän kanssa päivystävä toiminnanjohtajamme sekä hierontapolitiikasta vastaava Jyrki, jotka tuovat oman mausteensa moninaiseen kevätkeittoomme. Eikä sovi tietenkään unohtaa huoltajaamme, jonka merimiesnaurun tosin kuulee yläkertaankin asti tai joukkueenjohtajaamme, joka tulee aina tasaisin väliajoin katsastamaan ”sotakalustonsa”.

Tämän kauden kevätkeitto on onnistunut hyvin, vaikka sen eri ainekset tulevatkin treeneihin aivan erilaisista lähtökohdista. Peruna tulee tunnin ajomatkan päästä, porkkana on karkkia mussuttava sekopää, kukkakaali on keskittynyt töissä lähinnä kahvinjuontiin ja herne on norkoillut koko päivän kiinalaisravintolan noutopöydän luona. Chef Nikula on puukauhallaan hämmentänyt soppaa ja torstaina on aika tarjoilla sitä soppatykistä. Noh, kevätkeitto oli ehkä hieman ontuva vertaus, mutta pääpointtini oli ehkä se, että torstaina sitä hyvää olisi tarjolla!