Sel8nne -dokumentissa yksi maamme tunnetuimmista jääkiekkoilijoista esitteli omaa autokokoelmaansa, josta löytyi valinnanvaraa enemmän kuin Anttilan alusvaatekatalogista. Mukana oli Ferraria, Lincolnia sekä Mustangia. Dokumentissa autot oli ajettu siistiin riviin kalifornialaisen suurhuvilan autotallin eteen siten, että autoletka muistutti lähes Korihait -pelaajien autoista muodostuvaa kultaisena hohtavaa Eldoradoa. Lopulta kuitenkin heräsin utopiastani ja katsahdin ikkunasta ulos kohti omaa vuoden 1999 Volkswagen Poloani, joka on nykyajan kävelevä Pandoran lipas.
Kun homma on eskaloitunut siihen pisteeseensä, että allekirjoittanut on nykyjoukkueemme toiseksi vanhin suomalaispelaaja viimeisillä dieselhöyryillään operoivan Mikko Jalosen (joka on muuten kymmenesvuosisadan vanhempi kuin minä) jälkeen, niin jokainen varmasti tajuaa, että pelaajien pendelöintitavat harjoituksiin vaihtelevat suuresti. Joukosta löytyy niin apostolinkyytiläisiä, yksityisautoilijoita kuin vihreän polkupyöräilyn kannattajia. Ja onhan meikäläinenkin joutunut ajoittain julkisilla kulkemaan, kun lempinimeä Betsy tottelevat Volkkarini on joutunut huoltoon.
Kaudesta toiseen joukkueen ulkomaalaispelaajien ajotottumukset sekä kulkuneuvot ovat yhtä sitkeästi tapetilla kuin Uudenkaupungin ja Laitilan välillä kulkevan kantatie 43:n tiejyrsinnät. Nykyisinhän amerikkalaispelaajamme ovat saaneet ajokikseen ajattoman ruskean Opelin, jonka hienouksiin kuuluu muun muassa kasettisoitin sekä osittain toimivat lämmitys. Suomen haastava ilmasto on tuonut aikanaan melkoisia pulmatilanteita lämpimään ilmaan tottuneille ulkomaalaispelaajille. Esimerkiksi toistaiseksi viimeisellä Korisliiga-kaudellamme pidin eräälle kesken kauden Filippiineille siirtyneelle ulkomaalaispelaajallemme armeijahenkisen oppitunnin nk. ”skrapan” käytöstä. Huhupuheiden mukaan ennen oppituntiani kyseinen oman elämänsä Pekka Puupää oli ajellut pää ikkunasta ulkona ja pelkääjän paikalla ollut Pätkä oli tähystänyt oikealta puolelta liikenteen menoa – niin ikään pää ulkona.
Joukkueen fyysisesti suurimmat ja rumimmat autot ovat kiistatta kuuluneet yksinoikeudella kapteenillemme, jonka viimeisimpien autojen nimet (Ford Galaxy, Chrysler Voyager) herättävät lähinnä mielleyhtymiä valtamerialuksiin sekä epäuskoa ihmisyyttä kohtaan. Mutta jonkunhan se täytyy ylläpitää suomalaisen telakkateollisuuden tilauskantaa.
Korihaiden uusin salolaiskasvo on myös leimautunut yksityisautoilijaksi ja hänen kyytipelinään toimiikin elämää nähnyt brittiläinen Rover. Autovalinta aiheuttaa meikäläisessä ainakin moninkertaisen hurraahuudon kapteenimme väsyneisiin valtamerialuksiin verrattuna, eikä tässä vielä kaikki. Roverin radion päällä komeilee auton hengellinen symboli – koira nimeltä Möffe, jonka pää liikkuu Newtonin lakien mukaan auton liikehdinnän mukana. Perimän mukaan koiran lempinimi olisi tätä kautta periytynyt myös miehelle itselleen. Ja luonnollisestihan lempinimen laajan käyttöönoton lanseerasi tuolloin Vilppaan senioripelaaja; aivan kuten kapteeni Jalonen on keksinyt lempinimen Nilkka-Malinen. Sanallisesti lahjakkaita nämä vanhat kehäraakit.
Muita autoilijoita ovat muun muassa perheensä katumaasturilla suhautteleva Mikael Herbert, valkoisella naistenautolla ajeleva Jaakko Lahti sekä Raisiosta ajeleva Valtteri Hyytinen, joka on ennen ensimmäistäkään runkosarjaottelua pamauttanut ihan vain kannanottona isänsä bemarin tieviittoihin harjoituksista palattuaan. Muuan Turussa asunut joukkuekaveri sattui onneksi onnettomuuden jälkeen ajamaan paikan ohi ja luonnollisestikin halusi tallentaa tilanteen kamerallaan jälkipolville kerrottavaksi.
Valtteri ja hinausta odotteleva bemari.
Korihaiden heteroseksuaalisin auto löytyy luonnollisesti valmentajaltamme, jonka virtaviivainen Opel Vivaro -pakettiauto ei suinkaan ole laventelintuoksuinen kävelevä Body Shop, vaan sisällä haisee rehellinen hiki sekä Belmontin sininen. Autossa saa kuunnella ainoastaan Radio Rockia, mutta välillä mies heltyy kuuntelemaan Radio Suomipopia. Auton harvinaisuus on myös se, että olen ajanut sitä pariinkin otteeseen muun muassa kesätöissä.
Heteroseksuaalisuudesta pääsemmekin joukkueen vihreitä arvoja kannattavaan polkupyörä- sekä jalankulkukansaan, jonka muodostavat joukkueen nuorimmat sankarit. Kauempana keskustasta asuva Eero on heistä ainoa, joka saa säännöllisesti autokyydin vanhemmiltaan. Toisaalta mies on moneen kertaan ylpeillyt traktorinajotaidoillaan, joista kenelläkään ei taida olla empiiristä tietoa.
Mutta riittäköön se hetkeksi autoista, sillä viikonloppuna kausi pyörähtää käyntiin ja tuolloin jokainen voi tulla henkilökohtaisesti ihailemaan 1.4-litraisen Volkswagen Poloni viisiovisuutta. Ja eiköhän runkosarjan päätteeksi Korihaiden moottori ole osoittautunut testiykköseksi.
