Ilmassa leijailee myskinen käry sekä virolaishotellin ominaistuoksu. Epämääräinen miesjoukko on kerääntynyt pieneen ryhmittymään ja pitelee käsiään pienessä klimpissä toistensa päällä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Boko Haramin aktivistiryhmä, joka käyttää hyväkseen omankädenoikeutta, vaan tarkemmalla silmäilyllä kohteeksi paljastuu Korihaiden joukkue. Muinaisaikaisen perimän mukaisesti joukkueen ulkomaalaispelaaja laskee ”1…2…3”, jonka jälkeen ilmoille huudetaan joukkueen kutsuhuuto. Rituaalimenojen säestämänä ryhmä leimaa kellokorttinsa ja alkaa yksitellen valua hiljalleen kohti pukuhuonetta.
Kellokortin leimattuaan Salaterän poika ottaa juomapullonsa kantoon, löntystää salista ulos ja rappuset alas pukuhuoneeseen. Viihtyisässä pukuhuoneessa odotteleekin jo valmiina hierojamme, jota kapteenimme antaa odotuttaa. Hierontapöydän lähettyville hierojamme on latonut valmiiksi kaiken maailman hevossalvoja sekä hierontaöljyjä, joita pystyisi hyödyntämään vaikkapa saksalaisissa aikuisviihdekuvauksissa. Tämä mielikuva ei kuitenkaan häiritse ikäisekseen nuorta kapteeniamme, joka hyppää ennakkoluulottomasti hierontapöydälle ja alkaa pelata työpäivän jälkeen kesken jäänyttä kännykkäpeliään.
Tällä välin olen itse löytänyt pukuhuoneessa omalle paikalleni ja yritän tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi kovalla puupenkillä. Maantieteellisesti istumapaikkani sijaitsee todellisessa sudenkuopassa, sillä joudun istumaan hämäläislähtöisen kapteenimme vieressä. Läheiselo synnyttääkin viikoittain pieniä sanallisia jupakoita, joista viimeisin taisi olla se, etten saisi käyttää valuutasta puhuttaessa ilmaisua ”puoli tonnia”. Terävänä argumentoijana asetin kapteenimme retoriikan kuitenkin kyseenalaiseen varjoon.
Kun olen saanut oloni kotoisaksi ja rentoutuneeksi, otan esille kännykkäni, kuten lähes jokainen muukin pelaaja. Maailma on ehtinyt vanhentua melkoisesti kahdessa tunnissa, joten kännykän tarjoaman informaatiotulvan sulattelu vaatii muutaman minuutin keskeytymätöntä huomiotani. Saatuani itseni ajan tasalle maailman tapahtumista, lasken kännykän penkille ja havahdun lauluun, joka kantautuu suihkutiloista. Äänisaasteen lähteeksi paljastuu Nigel, joka on täyttänyt suihkutilojen ammeen kuumalla vedellä. Ilmeisesti hänen 55-vuotias kehonsa palautuu ja rentoutuu tällaisella operaatiolla lähes samanlaiseen preesensiin, mitä Jaakon lihaksikas kroppa on.
Katsahdan pukuhuoneen seinällä olevalle tussitaululle, jonne Miksu on taiteillut yhden amerikkalaispelaajamme genitaalialuetta etäisesti muistuttavan piirustuksen. Taulun yläreunaan on kirjattu numero 28. Valmentajamme oli piirtänyt samaisen numeron omalle tussitaululleen ja kysyi ennen harjoituksia, mikä tämä numero on. En viitsinyt vastata, että kyseessähän oli tietysti kuvankauniin Saara-Sofia Sirénin äänestysnumero eduskuntavaaleissa, sillä luultavasti Jarno olisi lyönyt minua kuin vierasta sikaa. Sen sijaan valmentajamme avasi tätä Rosettan kiveä meille sen verran, että kyseinen luku on se päivämäärä, jolloin meillä on tämän kauden viimeinen ottelu.
Innokkaimpien pelaajien jo lähdettyä kotiin pukuhuoneen saniteettitiloista alkaa kuulua epämääräistä ääntä ja oven avauduttua ulos kömpii Marcus, jolla on krooninen tarve analysoida kaikkea alapäähuumorin piiriin liittyviä ilmiöitä. Parin askeleen päähän vessasta hän on parkkeerannut oman selkänojallisen tuolinsa ja onkin valmentajamme kanssa ainoa, jolla on oma tuoli pukuhuoneessa. Kyseisen parivaljakon veljellinen roskajuttelu sekä huumorin taso ajavat ainakin junioripelaajat nopeasti pukuhuoneesta pois, mutta karaistuneimmat henkilöt uskaltavat jäädä seuraamaan dialogia.
Parikymmentä minuuttia treenien päättymisen jälkeen olen saanut avattua vasemman jalan kengännauhat ja kerään voimia siirtyä seuraavaan kenkään. Ilmeisesti tämä aikaansaamattomuus on jäänyt elämään Ikävalkon vaihdettua maisemia, sillä Samilla kyseinen operaatio kesti lähes poikkeuksetta yli puoli tuntia. Toisaalta parikymmentä minuuttia treenien päättymisen jälkeen pukuhuoneessa ovat vielä pohkeitaan epätoivoisesti foamrollaava Pulu Tammi, koulutöitään ja elämäänsä kiroileva Niko sekä Hunter, joka odottelee autokyytiään Nikolta. Kerään nopeasti motivaatiota siirtyä suihkutiloihin, nappaan shampoon kassista ja kysyn Hunterilta, tarvitseeko hän hiustuotteita. Räkänaurun saattelemana siirryn suihkuun.
Peseytymistoimenpiteiden jälkeen heitän päälleni Korihaiden tarjoamat Panzerin muotivaatteet ja kerään kamani. Kovalla sykkeellä ehdin valmiiksi ennen Pulua, jonka epäkiitolliseksi tehtäväksi jää valojen sammuttaminen. Kävellessäni ulos kopista laskeskelen, että kauden päättymiseen on enää muutama päivä. Pitkältä tuntunut kausi on mennyt lopulta nopeammin, mitä olisi voinut olettaa. Lauantaina mennään taas!