Tammikuun alussa Porvoon Tarmosta Korihaihin siirtynyt 24-vuotias Hunter Gibson kokee elävänsä unelmaansa uudessa joukkueessaan. Kummipelaajasopimus Pakkahuoneen kanssa mahdollisti sopimuksen Korihaissa kesken kauden ja Uusikaupunki on tehnyt lyhyessä ajassa Gibsoniin lähtemättömän vaikutuksen. Korihaiden joukkuehenki puolestaan on helpottanut melko nopeasti tullutta elämänmuutosta ja kokonaisvaltainen tyytyväisyys huokuukin tästä elämänmyönteisestä pelaajasta monin tavoin.

Koripallo on ollut suuri osa Gibsonin elämää hänen syntymästään lähtien. Hänen isänsä Lon on pelannut ammattilaisena Ranskassa ja isoveljensä Matt aloitti ammattilaisuran yliopistosta valmistumisensa jälkeen ja pelaa parhaillaan Kouvolassa. Nuoruudessaan muun muassa jenkkifutista, baseballia ja jalkapalloa pelannut Gibson päätti 11-vuotiaana keskittyä vain koripalloharrastukseensa, eikä ole tätä valintaa katunut sen jälkeen. Koripallo merkitsee hänelle kovaa työtä, omistautumista, sitoutumista ja rakkautta. Gibsonin nuoruusajan paras koripallomuisto on osavaltion mestaruuden voittaminen. Osavaltion mestaruuden Gibson on ollut voittamassa kahdesti ja kansallisen mestaruuden kahdesti.

Gibsonin perheeseen Lon-isän ja Matt-veljen lisäksi kuuluu äiti Linda. Perheellä on myös koira, Kainalu. Koiran nimi on peräisin isoveljensä yliopistovuosinaan Havaijilla oppimasta havaijinkielestä ja se tarkoittaa valtameren aaltoja. Perheensä Gibson nimeää elämänsä kantavaksi voimaksi. Vanhempiinsa hän on yhteydessä viikottain ja äiti lähettää pojalleen amerikkalaisia ruokatuotteita, herkkuja ja reseptejä sisältäviä huolenpitopaketteja postin välityksellä. Kouvolassa asuvan veljensä kanssa Gibson on yhteydessä päivittäin videopuhelupalvelu Skypen ja Facebookin välityksellä. Jos vapaaviikonloppu osuu veljeksille samaan aikaan, saattavat he myös toisinaan tavata toisiaan jossakin. Esimerkiksi tammikuun lopulla Gibson matkasi veljensä luo, jossa he juhlistivat miehen syntymäpäivää ja sitä että olivat ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen samassa paikassa kummankaan syntymäpäivänä.
-Veljeni kanssa olemme todella läheisiä. Asia ei aina ollut niin, sillä veljeni on seitsemän vuotta vanhempi ja minä olin vielä ihan lapsi kun veljeni jo suuntasi yliopistoon ja pois kotoa. Veljeni ammattilaisuran alettua pidimme tiiviisti yhteyttä Skypen ja Facebookin välityksellä ja tulimme hyvin läheisiksi. Nyt asiaa auttaa vielä sekin, kun molemmat pelaamme ja vieläpä samalla aikavyöhykkeellä. Päivisin ehtii pitää yhteyttä kun molemmat ovat vapaalla samaan aikaan, kertoo Gibson.

Skypen välityksellä veljekset jakavat elämänsä asioita, puhuvat katsomistaan tv-ohjelmista (Hunterin lempi tv-sarja on Suits) ja paljon koripallosta. Matt seuraa aktiivisesti pikkuveljensä menestystä ja pelaamista.
-Nykyään emme veljeni kanssa koskaan tappele, mutta koripallosta olemme usein eri mieltä. Matt antaa nauvoja, arvostelee ja valmentaa kokoajan. Joskus liikaakin, Gibson nauraa.
-Mutta se on vain hyvä asia, en minä siitä pahastu ollenkaan. Aktiivinen osallistuminen vain tarkoittaa sitä että hän välittää, lisää Gibson hymyillen.

Suomi ei ollut Gibsonille täysin tuntematon paikka ennen kuluvaa koripallokautta. Isoveljensä Matt pelasi ensimmäisen kautensa suomalaisessa joukkueessa kaudella 2009-2010, jolloin mies edusti Lappeenrannan NMKY:n riveissä. Tuolloin myös Gibson on vieraillut Suomessa ensikerran ja pelannut ottelunkin Lappeenrannan NMKY:n A-poikien kanssa alkuvuodesta 2010. Kyseisen ottelun ansiosta Gibsonista tuli ns. kotijenkki, eli ei kansalaisuudestaan huolimatta vie paikkaa suomalaisjoukkueiden ulkomaalaiskiintiöstä. Perusteellisempi tutustuminen Suomeen tapahtui kuitenkin kesällä 2014, jonka Gibson vietti asuen veljensä kanssa Helsingissä ennen muuttoaan Porvooseen. Pääkaupungissamme varsinkin julkinen liikenne teki Gibsoniin suuren vaikutuksen. Kotipaikassaan Yhdysvalloissa on suurien etäisyyksien vuoksi totuttu liikkumaan kaikkialle autolla, eikä julkisia kulkuneuvoja ole ollenkaan.

Vaikka Gibson on ehtinyt asua lukuisissa eri paikoissa, ei Uusikaupunki ole tuntunut liian pieneltä tai aiheuttanut minkäänlaista kulttuurishokkia. Pikkuinen kaupunki, jossa ystävällinen yhteisö on ottanut hänet avosylein vastaan on saanut hänet pitämään uudesta kotikaupungistaan kovasti.
-En ole ollut täällä vielä pitkään, mutta pidän kaikesta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja huolehtivaisia. Pidän pikkukaupungin tunnelmasta ja siitä että kaikki on niin lähellä. Kauppaan ja asioille on mukava kävellä ja tutkailla samalla paikkoja, kertoo Gibson.

Suomen talvi ja varsinkaan pimeys eivät olleet aluksi miehen mieleen. Olosuhteisiin on kuitenkin ehtinyt jo tottua kun keinoja pimeyden mukanaan tuoman väsyneisyyden helpottamiseen on löytynyt.
-Pimeys väsyttää ja laiskistuttaa, mutta koripallo ja harjoitteleminen auttaa. Korihaiden treeniaikataulun ympärille on helppo rakentaa päivärytmi, joka pitää virkeänä. Pitää vain muistuttaa itseään, ettei ole vielä vanha, vaikka kahdeksalta illalla onkin jo ihan valmis nukkumaan, nauraa Gibson.

Korihaista Gibson on ollut alustapitäen innoissaan ja osoittaa jatkuvaa kiitollisuuttaan mahdollisuudesta edustaa joukkuettaan. Elämänrytmin löydyttyä ja arjen asetuttua aloilleen, hän puhuu edelleen uudesta seurastaan ja joukkueestaan innoissaan ja motivaatiota puhkuen.
-Koko seuraorganisaatio huolehtii asioista ja pelaajistaan hyvin ja kaikki täällä ovat läheisiä keskenään. Taustalla on paljon perheitä ja se näkyy, sillä täällä pelaajista todella välitetään, eikä kyse ole vain voitoista ja tappioista. Joukkuehenki on huikea. Uskonkin, että se on yksi niistä syistä miksi tämä joukkue pärjää näin hyvin. Nämä tyypit todella pitävät toisistaan ja vietämme aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla, kertoo Gibson.
-Joukkuetoiminnassa pidän erityisesti siitä, että täällä on joukkueharjoitukset kahdesti päivässä. Lisäksi on salitreenit ja runsaasti erilaisia mahdollisuuksia harjoitella omalla ajalla. Kun on enemmän treenejä ja enemmän tekemistä pysyy rytmi päällä paremmin. Pikkukaupungissa ei ole myöskään liiaksi häiriötekiöitä, joten voi todella keskittyä harjoittelemiseen, hän lisää.

Gibson kokee oman paikkansa joukkueessa löytyneen nopeasti ja hän tietää sen olevan ensisijaisesti aloitusviisikossa pelaavien hyvien pelaajien varamiehen rooli.
-Opettelen vielä pelisysteemiä ja roolini on olla varamiehenä joukkueessa pelaaville pelaajille. Joukkueessamme on hirvittävän hyviä pelaajia ja he olivat sitä jo ennen kun minä tulin tänne, joten se että saan ylipäätään olla avuksi on ollut jo huikeaa. Olen iloinen saadessani olla tukemassa ja auttamassa joukkuettani, eikä pelipaikallakaan ole niin suurta väliä. Valmentaja päättää pelipaikan ja minun tehtäväni on yrittää parhaani. Isä on minulle ja veljelleni aina opettanut asennetta. Sitä että kentällä tulee aina antaa kaikkensa, oli tilanne mikä hyvänsä. Sitä pyrin noudattamaan aina astuessani kentälle, sanoo Gibson.

Vapaa-aikaansa Uudessakaupungissa Gibson viettää paljolti kotona. Hän rakastaa televisio-sarjojen ja elokuvien katsomista ja opettelee ruoanlaittoa. Kokkaaminen on miehelle uusi aluevaltaus, eikä hän myönnä vielä olevansa korkeatasoinen kotikokki.
-Erilaisia pastaruokia teen pääasiassa. Pasta Carbonara on suosikkini ja sen reseptin olen onnistunut tekemään lähes täydelliseksi, Gibson virnistää.

Kysyttäessä asioita, joita ihmiset eivät hänestä ehkä tiedä, Gibson miettii pitkään ja kertoo sitten unelmastaan tulla fysioterapeutiksi ja opiskella alaa Suomessa. Opinnot hän suorittaisi tietysti koripalloilijauransa rinnalla ja armoilla, mutta on selvästi motivoitunut asiaa kohtaan. Fysioterapiasta hän on ollut pitkään kiinnostunut ja suorittanut sen suuntaisia opintoja jo kotimaassaankin.
-Jos jollakin on tietoa siitä, miten voisin päästä kouluun Suomessa ja hyödyntää ehkä jollakin tapaa jo olemassaolevia tutkintojani niin olisin valtavan kiitollinen. Haluaisin asua Suomessa pidempäänkin ja opiskella itselleni täällä ammatin.

Gibsonin pelaajasopimus kattaa myös seuraavan kauden, joten miehen rauhallinen olemus ja ystävälliset kasvot ehtivät vielä tulla tutummaksi uusikaupunkilaiselle koripalloperheelle, joille Gibson haluaakin lähettää terveisiä:
-Kiitos kun saan olla osa organisaatiota ja yhteisöänne. Olen todella iloinen saadessani olla täällä ja toivon saavani tehdä pitkän uran Suomessa ja Korihaissa.